Kahlil Gibranin runoja 2

Kuka teistä ei ylittäisi erämaata,
kiipeäisi vuorelle tai purjehtisi meriä
etsiäkseen hänet, jota sielu kaipaa?

Sillä elämän
henkäys on auringossa ja elämän käsi tuulessa

Rakastakaa toinen toisianne,
mutta älkää tehkö rakkaudesta kahletta.

Kaiken kauniin ja suuren tässä maailmassa on luonut
pelkkä ajatus tai tunne ihmisen sisimmässä.

Matkustaja ja
purjehtija minä olen.


Ja joka päivä löydän uuden seudun sielustani.




Rakkaus ei omista mitään eikä kukaan voi sitä omistaa,
sillä rakkaudelle riittää rakkaus.

Toivo on puoli elämää,
välinpitämättömyys on puoli kuolemaa.

Uskokaa
unelmia, sillä niihin on piilotettu ikuisuuksien portti.




Rakkaus antaa vain itsensä ja ottaa ainoastaan omastaan.

Vain se joka kaikkea toivoo, kaikkensa antaa.



Advertisements
Kategoria(t): Muut runot. Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s