RUNO – Kahlil Gibrain


Rakastakaa toinen toistanne,
mutta älkää tehkö rakkautta kahleeksi.
Antakaa sen mieluummin olla
liikkuvana merenä sielujenne rantojen välillä.
Täyttäkää toistenne pikarit,
mutta älkää juoko samasta pikarista.
Antakaa toisillenne omasta leivästänne,
mutta älkää syökö samasta leivästä.
Laulakaa ja tanssikaa yhdessä ja olkaa iloisia,
mutta antakaa toinen toisenne olla yksinään.
Samoin kuin luutun kielet ovat erillisiä,
vaikkakin sama sävel saa ne värisemään.
Antakaa sydämenne,
mutta älkää antako sitä toisen säilytettäväksi,
sillä ainoastaan Elämän käsi voi säilyttää sydämenne.
Ja seisokaa yhdessä älkääkä kuitenkaan liian lähekkäin.
Sillä temppelin pilarit ovat erillään.
Eivätkä tammi ja sypressi kasva toistensa varjossa.


Advertisements
Kategoria(t): Rakkaus. Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

Yksi vastaus artikkeliin: RUNO – Kahlil Gibrain

  1. Japris sanoo:

    Moi Ystäväin!
    Ihana runo jälleen! Jäin miettimään tekstiä… Usein käy tosiaankin niin et kahlitsemalla saamme rakkauden sammumaan… Ihmisinä olemme yksilöitä ja myös sellaisena meidän ja meitä tulisi rakastaa… Se ei aina toteudu vaan pyrimme muokkaamaan toista mieleiseksemme… huomaamattakin… Palaillaan pian!

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s