Uppo-Nallen runoja – Elina Karjalainen


Ihmiset tahtovat kaikenlaista,
vieraita tavaroita vieraista maista.
Pian ovat kaapit täynnä kamaa.
Elämä kuitenkin yhtä ja samaa.
Iloon ei tarpeen tavaraa hankkia.
Onneen ei tarvita edes pankkia.



Myrkkyjä pöllähtää tehtaista esiin.
Myrkkyjä on päästetty ilmaan ja vesiin.
Myrkkyjä asuu maassa ja puissa.
Myrkkyjä marjat ihmisten suissa
Myrkkyjen maailmassa pakko on surra,
ei voi porkkanaa rauhassa purra.
Sellainen tyhmyri myrkkyjä lykkää,
joka ei puhtaasta luonnosta tykkää.



Uppo-Nalle kuutamossa kulki kohti kotia.
Kulkiessaan mietiskeli pommeja ja sotia.
– minä en tahtoisi koskaan jäädä
sotavaunujen alle,
siksi aion aina olla rauhallinen nalle.
Rauhan lauluja laulelen koko maailmalle.
Luonto kuunteli nallea hiljaa,
kuutamo valaisi kypsää viljaa,
Uppis tallusti elokuun yössä
mietteet ja mieli rauhantyössä.



Miten ihmeessä toiset pulleita ovat?
Ja toisilla taas kädet luiset ja kovat?
Miks toinen on pitkä ja toinen pätkä,
miks tyttö on toinen ja toinen on jätkä?
Miksi toinen voi verrata rahojaan roskaan?
Miksei toisen taskussa pennejä koskaan?
Miksi toisella on leipää ja toisella vain muruja?
Miksi toisella on iloja ja toisella taas suruja?
Uppo-Nalle kysyi ja kysyi,
mutta vastaus salassa pysyi.
Vieraaksi saapui setä Jussi.
Nyt on nallella suuri rinkelipussi.
Ei nallen mieltä horjuta, heitä,
vaikka kaikilla ei ole rinkeleitä.


Advertisements
Kategoria(t): Lapset. Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s