JOULUKALENTERIN 21. LUUKKU


Jouluruno

Ja niin on taasen joulu, ja lumihahtuvat
ne taivahilta leijaa kuin perhot valkeat.
Niit enkel lapset pienet sirottaa yli maan,
kun taivaan ikkunoilla ne seisoo polvillaan.
Kas tuonne vielä vähän ja tuonne hiukkasen,
Hei vaan! Jo musta maa on pian vitivalkoinen.
Ja pienet enkel lapset käsiään taputtaa.
Ja Pietarin luo sitten ne juosta reputtaa.
Oi avaa oveasi, sa hiukan, hiukan vaan,
niin että joulun viedä me saamme maailmaan!
Ja PIetari hän hymyy, oveaan raottaa.
Mut älkää vilustuko! Pian kotiin joutukaa!
Ja niinkuin tähtein välke,
kuin paiste kuutamon
yökoltuissaan ne lentää
Ne maassa kohta on.
Ne kulkee sormi suulla, ne hiljaa hipsuttaa.
Avaimenreikäin kautta, ne salaa puhaltaa.
Ja katso, missä käy ne, siell ihme tapahtuu:
pois sieltä huolet väistyy, ja hymyyn menee suu.
Sydämet siellä syttyy valohon , ilohon.
Ja siell on hyvä tahto ja siellä joulu on.
-Lauri Pohjanpää-

Mainokset
Kategoria(t): Joulu. Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s