TAPAAMINEN – Saima Harmaja


Usein tunnen unen syvetessä
niinkuin luokses tajuaisin tien.
Herään rauhan aalto sydämessä,
kirkas, jonka päivän kipuun vien.
Kuvat kalleimmat voi vielä piillä
tajunnassa, jota huuhdon niillä.

Taikka yöllä värähtäen herään,
tietäen: nyt mua katselet.
Kaiken voiman povestani kerään
nähdäkseni silmäs suloiset.
Uni palaa, vaan sen syvyyksissä
kuulen äänes voiton kyynelissä.

Tuskan tulisen tuo kuolon kalpa
silpoessaan kaikki siteet maan.
Sentään erottamaan liian halpa
on se sydämiä toisistaan.
Yli Yön ja Tajuttoman nielun
kirkas kuuluu kutsu armaan sielun.

Advertisements
Kategoria(t): Muut runot. Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

Yksi vastaus artikkeliin: TAPAAMINEN – Saima Harmaja

  1. idoli sanoo:

    Sainpa lukea moneen kertaan, löytääkseni ytimen. Löysinkö sittenkään ?

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s