ONNI – Saima Harmaja


Ei ihmistä ketään missään.
Vain lempeiden,
 valkeiden pilvien peittämä taivas
ja järven peilistä välkkyen
rannan pehmeänvihreät puut.

Ei ihmistä ketään missään.
Olen yksin,
ah, vihdoinkin yksin ma olla saan.
Olen sulanut luontoon takaisin —
Olen kielonkukka,
mi puhtain valkehin kasvoin
suvenihanan teränsä nostaa aurinkoon.
Olen lempeä laine,
mi joskus kivihin vienona vierii,
olen käki, mi kaukaa
metsien takaa nauttien kukkuu,
olen lehti, mi tuulen sylissä
keinuu haaveillen

Ei ihmistä ketään missään.
Ei yksikään terävä katse
viillä mun sieluain täällä,
ei yksikään hymyily kylmä
saa mua palelemaan.
Vain valkeiden pilvien takaa
hohtava himmeä päivä,
suvituulen henkäys lämmin kaulallain
Olen löytänyt onnen.
Niin hyvä, niin hyvä mun on.

Mainokset
Kategoria(t): Elämä. Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s