Sally tuli taloon, osa 6

Ajattelin kirjoittaa jutun (tai siis mutsihan kirjoittaa mun puolesta koska näppäimet tuossa koneessa on liian pienet mun tassuille. Muutenhan toki kirjoittaisin itse! 😉 ) Niin siis ajattelin kirjoittaa jutun koska kuulin että on olemassa sanonta: ”Ei vanha koira uusia temppuja opi!” Ja höpö höpö, sanon minä. Olen mielestäni vanha koira, jo 7.5 v. ja olen oppinut vaikka mitä uutta! 🙂
Meillä oli eilen juhlapäivä. Vuosi sitten tulin tänne, loppuelämän kotiini ja olen nauttinut joka hetkestä! ❤
(nooh, jos ette kerro mutsille niin en tykkää pesuista, en korvien rassaamisesta, enkä mistään muustakaan sellaisesta mutta silti ole kiltisti paikallani ja annan tehdä kaiken. Ja kun kaikki on tehty niiiiin sitten vedän sellaista rallia että oksat pois!!) 😃
Tuosta rallista tulikin sitten mieleeni että entisissä kodeissani, minulla oli aina polttava tunne päästä rallaamaan kylälle ominpäin. Ehkä olen tullut vanhaksi koska se polte on hävinnyt, enkä ole täällä asuessani enää kaivannut rilluttelemaan itsekseni kylille. Mutsi on aina näköyhteyden päässä vaikka mikä olisi..
Tietysti se voi johtua myös siitä että mutsia pitää vahtia kun se on semmonen.. ööö, ootas nyt.. juu, se on liikuntarajoitteinen. Mä oon hienosti oppinut kulkemaan rollaattorin vieressä enkä vedä (joskus vähän vaan) koska se on hankalaa mutsille. Sit kun se on niin kipee ettei sen jalat toimi, niin vahdin kun muut auttaa sitä ja olen sen seurana sängyssä. Mutsi sanoo että oon todellinen terapiakoira. Se on ihan kiva nimi koska tiedän että sellaset auttaa. ❤
Yks juttu kans on ihan uutta. Kun mä muutin tänne niin mutsi istui mun kans ekat kaks viikkoa lattialla syömässä. (Juu, se on vähän päästänsäkin rajoitteinen.. hih.. ja selvennykseksi Mutsi ei syönyt mun ruokia..) 😃😃 Se istuminen sai aikaan sen etten enää ahmi ruokiani. Kun mutsi laittaa ruoan lattialle, niin odotan kun hän antaa luvan aloittaa ja kun lupa on tullut, niin syön rauhassa ja tauotan syömistäni itse, niinkuin silloin kun mutsin istuessa mun vierellä. Eilenkin oli kiva nauttia juhlaruokaa kun siitä on oppinut nauttimaan. ❤ Tiedän kyllä että kaikilta se ei onnistu vaikka tekis mitä mutta mä oon tooooosi kiltti ja multa se onnistuu. 😃
20200724_203029

Mun juhlaruoka-annoksessa oli mun kaikkia herkkuja, NAM!

Mutsi sanoo että oon maailman ihanin ja rakkain mitä on olemassa. Niin sekin on mulle! ❤ ❤
Mä edelleen haukun sen kunnolla kun se tulee kotiin. Vähän niinkuin tyyliin: ”Missäs sitä ollaan oltu, tähän asti kysyn vaan??” (Hih, se oli yhestä laulusta) Tiedän sen kun tykkään kuunnella kun mutsi laulaa karaokea. Mä en laula mutta osaan murista jos joku rapisee ulko-oven takana ja osaan haukkua jos joku tulee. Sekin on kuulemma hyvä juttu!
Voikaa hyvin ja ollaan kuulolla. 🙂
Lämpimin ajatuksin ❤ , Sally (& mutsi)
1-vuosi siitä kun saavuin loppuelämän kotiini
Kategoria(t): eläimet, Elämä, Koti, Muut jutut, Perhe, Sally Avainsana(t): , , , . Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s