Joulu tuli ja meni..

Jo 10 vuotta ? (olikohan tuo oikein) olen tehnyt näille sivuille joulukalenterin joka sisältää kuvia, tuunaus ohjeita, käsityö- ja askartelu ohjeita, runoja, tarinoita, kuvia,.. jne. mutta tänä vuonna en siihen pystynyt..

Syksyllä minulta hajosi tietokone ja sain muutamaksi kuukaudeksi isältäni koneen lainaan. Sitten kun jouduin koneen palauttamaan olin jälleen ilman konetta ja joulukuu alkoi.. puhelimella kalenterin teko tuntui aivan mahdottomalta joten tänä vuonna jäi kalenteri tekemättä.. Nyt minulla on jälleen kone koska isäni oli niin ihana että luovutti oman koneensa minulle omaksi. Ihana isä ❤

Minä, rakastan joulua ja kaikkea jouluun liittyvää (en tarkoita tällä tätä materialistista muovista jouluhömppää) ylikaiken! Joulussa kaikkein parasta on tunteet jotka tulee perinteistä, perheestä ja kaikesta yhdessä.

Siksi tänäkin jouluna laitoin ja leivoin sekä suunnittelin ihanaa joulupäivällistä, illanviettoineen, ison perheeni kanssa, mutta se ei ihan onnistunut kuitenkaan..

Laitan tähän kuvia meidän joulusta joka jääkin ehkä hiukan erilaisena mieleeni.. Tämä vuosi, tai tämä joulu, ei tuonut minulle sitä ihanaa rauhallisuuden, lämmön ja rakkauden täyttämää tunnetta kun yleensä. Mutta varmistuksen se toi siitä mihin en kuulu, vaikka itse toisin ajattelinkin.. Vuosien ja taas vuosien ajan olen pyrkinyt olemaan osa jotain ihanaa ja aivan turhaan… Nähtävästi minä onneton, olen ainoa, joka piti kiinni isosta ydinperheen unelmasta. Kuinka turhaa ja hölmöä on touhuni ollutkaan. Onhan minulla onneksi oma, pieni perheeni, jonka kanssa nyt joulu kolmisteen vietettiin (vanhempi pojistani ei tullutkaan). Tähän pistin nyt kaikki ajatukseni ettei ne päässeet karkaamaan kovinkaan syvälle pettymyksen ja yksinäisyyden tunteisiin. Hölmöhän minä olen, tiedän, mutta kyllä tuollaisen asian perusteellinen valkeaminen sattuu..

Olen kuitenkin onnellinen. Vanhempani ja sisarukseni ovat olemassa ja heillä on kaikki hyvin. Omilla pojillani, miehelläni ja rakkaalla koirallani, on kaikki hyvin. Olen kiitollinen heistä kaikista, tyytyväinen että ollaan (ainakin vielä) säästytty koronalta ja onnellinen että olen suhteellisen terve.

Terveydestä voisi kirjoittaa sen verran että etenemistä toisessa jalassa on sen verran että refleksit puuttuu ja tunto on alkanut häviämään. Puutuminen on menossa ulkosyrjillä jalkaterässä sekä nousee sieltä sääreen saakka. Kipuja on mutta ne on vain opittava kestämään koska lääkkeitähän menee jo pienen armeijan verran päivässä. Ja uutena, selkäsairauteeni kuulumattomana, löydettiin syksyllä sydämestä jotain vikaa mutta katsellaan ja kuunnellaan koska nyt tilanne on hyvä ja lääkityksellä ne jotkut arvot olivat laskeneet, joten hyvältä näyttää. 🙂

Siltikin, kaiken tämän jälkeenkin, pidän pääni pystyssä, pyrin olemaan sama tytär ja sisko, puoliso ja äiti, ystävä, kuin ennenkin, en valita kivuistani, enkä huolestuta ihmisiä omilla jutuillani ja menen positiivisella asenteella eteenpäin kuin pikajuna.

Tulevalle vuodelle suunnitelmissa on kuntokuurin ja laihdutuksen aloittaminen ja toteuttaminen. Henkiseltä puolelta minulle jääkin yksi, selkeä ja kirkas kysymys: Mihin minä kuulun? Sen olenajatellut selvittää vuoden mittaan. 🙂

Jos katselee mennyttä vuotta niin eihän vuodesta 2021 voi tulla muutakuin hyvä, todella hyvä! Vai mitä? Tehdään siitä sellainen ❤

Ihanaa tulevaa vuotta kaikille! ❤

Kategoria(t): Ei kategoriaa Avainsana(t): . Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s