Kesä 2021

No huh huh..

Talvea rakastavalle ihmiselle on tämä kesä ollut aikamoista tuskaa.. Helteitä helteiden perään. Mutta mitäpä tuota valittamaan kun ympärillä kaikki ihmiset ovat niin onnellisia lämpimistä keleistä.. Minusta kesässä on parasta ukkosen ilmat. Myös pihaa on mukavaa laitella kesäisin.

Tänä kesänä vapaaehtoishommissa (Valkolan nuorisoseurantalolla) kokeiltiin kesäkahvilaa. Kesäkahvila oli kesäkuussa avoinna keskiviikkoisin ja sunnuntaisin klo 16-20 sekä heinäkuussa vain sunnuntaisin klo 16-20. Kahvio oli siis avoinna ainoastaan neljä tuntia mutta olipahan hikisiä vuoroja! Tein parhaimmillaan, yhden illan aikana, 40 pizzaa. Siinä sai hiukan pizzaa vääntää..

Kotona pidin, niinkuin joka kesä, kesäkirpparia . Sielläkin hulinaa riittää. Paljon tuli jälleen lahjoituksia mutta onneksi ihmiset liikkuivat ja myös tavaraa on hävinnyt. Vielä kuukauden pyrin pitämään kirpparia avoinna JOS ei yökosteus sitä estä. ..kun yökosteus saapuu niin se vie mennessään mahdollisuudet vaatteiden & tavaroiden säilymiseen hyvänä.

Tärkeää elämässä on nöyryys ja intohimo.
Minkä teetkin, tee takapuoli savuten.
Syöksy siihen suorin vartaloin kahdella kierteellä
koska vain siten lunastat itsekunnioituksesi.
Ja jos kaadut, nouse ylös.
pane heftaa polveen ja etene taas.
Jos kaadut aina vain, ajattele, että kukaan ei kaadu niin komeasti kuin minä,
niin suoraan mahalleen ja näköalapaikalle.
Sillä autuaita ovat ne, jotka osaavat nauraa itselleen,
koska heiltä ei tule hupia puuttumaan.

Kategoria(t): Elämä, Kesäkirppari, Kirppari, Koti, Löpinää, Muut jutut, Muut runot | Avainsanat: | Kommentoi

Aino Suholan runo

Tärkeää elämässä
on nöyryys
ja intohimo.
Minkä teetkin,
tee takapuoli savuten.
Syöksy siihen
suorin vartaloin
kahdella kierteellä
koska vain siten
lunastat itsekunnioituksesi.

Ja jos kaadut,
nouse ylös.
pane heftaa polveen
ja etene taas.
Jos kaadut aina vain,
ajattele, että
kukaan ei kaadu niin
komeasti kuin minä,
niin suoraan mahalleen
ja näköalapaikalle.
Sillä autuaita ovat ne,
jotka osaavat nauraa itselleen,
koska heiltä ei tule hupia puuttumaan.

-Aino Suhola-

Kategoria(t): Runot, Aforismit | Avainsanat: | Kommentoi

Sally tuli taloon, osa 8

Moikka 🙂

Kaikki puhuu siitä kuinka joutuu olemaan eristyksissä eikä näe ketään ja siitä kuinka se vaikuttaa ihmisiin.. ..entäs meihin koiriin? Kyllä se meihinkin vaikuttaa! 😕

Minä en ole nähnyt ketään kavereitani melkein vuoteen ja kyllähän se painaa välillä mieltä matalaksi.. 🙁

Vähän aikaa sitten sairastuin (paksusuolen tulehdus) ja se tulehdus sekä lääkitys vei minulta voimat ja enkä oikein jaksanut innostuakkaan mistään..

Sitten toissapäivänä kun olin mutsin kanssa ulkoilemassa tuli vastaan naapurin bichon Auvo (meillä naapuri voi asua kilometrinkin päässä), joka oli kävelyttämässä mamiansa.

Auvo on pyllynhaistelija mutta älyttömän kiva sellainen. 😍 Ihan hetken aikaa jaksoin Auvon kanssa juosta, pissiä ristiin ja haistella toisiamme MUTTA se lyhyt hetki auttoi kovasti. Olen sen jälkeen ollut niiiin paljon pirteämpi 🥰

Nyt olen tarkasti kytännyt tietä että jos se Auvo olisi lähtenyt viemään mamiaan lenkille ja menisi ohi niin juoksisin perään..

Taitaa olla kevättä ilmassa.. 🥰 Ihanaa kevättä kaikille 😘

Rakkaudella ❤ , Sally (+mutsi)

Kategoria(t): eläimet, Elämä, Koti, Löpinää, Muut jutut, Perhe, Sally, Ystävyys | Avainsanat: | Kommentoi

Joulu tuli ja meni..

Jo 10 vuotta ? (olikohan tuo oikein) olen tehnyt näille sivuille joulukalenterin joka sisältää kuvia, tuunaus ohjeita, käsityö- ja askartelu ohjeita, runoja, tarinoita, kuvia,.. jne. mutta tänä vuonna en siihen pystynyt..

Syksyllä minulta hajosi tietokone ja sain muutamaksi kuukaudeksi isältäni koneen lainaan. Sitten kun jouduin koneen palauttamaan olin jälleen ilman konetta ja joulukuu alkoi.. puhelimella kalenterin teko tuntui aivan mahdottomalta joten tänä vuonna jäi kalenteri tekemättä.. Nyt minulla on jälleen kone koska isäni oli niin ihana että luovutti oman koneensa minulle omaksi. Ihana isä ❤

Minä, rakastan joulua ja kaikkea jouluun liittyvää (en tarkoita tällä tätä materialistista muovista jouluhömppää) ylikaiken! Joulussa kaikkein parasta on tunteet jotka tulee perinteistä, perheestä ja kaikesta yhdessä.

Siksi tänäkin jouluna laitoin ja leivoin sekä suunnittelin ihanaa joulupäivällistä, illanviettoineen, ison perheeni kanssa, mutta se ei ihan onnistunut kuitenkaan..

Laitan tähän kuvia meidän joulusta joka jääkin ehkä hiukan erilaisena mieleeni.. Tämä vuosi, tai tämä joulu, ei tuonut minulle sitä ihanaa rauhallisuuden, lämmön ja rakkauden täyttämää tunnetta kun yleensä. Mutta varmistuksen se toi siitä mihin en kuulu, vaikka itse toisin ajattelinkin.. Vuosien ja taas vuosien ajan olen pyrkinyt olemaan osa jotain ihanaa ja aivan turhaan… Nähtävästi minä onneton, olen ainoa, joka piti kiinni isosta ydinperheen unelmasta. Kuinka turhaa ja hölmöä on touhuni ollutkaan. Onhan minulla onneksi oma, pieni perheeni, jonka kanssa nyt joulu kolmisteen vietettiin (vanhempi pojistani ei tullutkaan). Tähän pistin nyt kaikki ajatukseni ettei ne päässeet karkaamaan kovinkaan syvälle pettymyksen ja yksinäisyyden tunteisiin. Hölmöhän minä olen, tiedän, mutta kyllä tuollaisen asian perusteellinen valkeaminen sattuu..

Olen kuitenkin onnellinen. Vanhempani ja sisarukseni ovat olemassa ja heillä on kaikki hyvin. Omilla pojillani, miehelläni ja rakkaalla koirallani, on kaikki hyvin. Olen kiitollinen heistä kaikista, tyytyväinen että ollaan (ainakin vielä) säästytty koronalta ja onnellinen että olen suhteellisen terve.

Terveydestä voisi kirjoittaa sen verran että etenemistä toisessa jalassa on sen verran että refleksit puuttuu ja tunto on alkanut häviämään. Puutuminen on menossa ulkosyrjillä jalkaterässä sekä nousee sieltä sääreen saakka. Kipuja on mutta ne on vain opittava kestämään koska lääkkeitähän menee jo pienen armeijan verran päivässä. Ja uutena, selkäsairauteeni kuulumattomana, löydettiin syksyllä sydämestä jotain vikaa mutta katsellaan ja kuunnellaan koska nyt tilanne on hyvä ja lääkityksellä ne jotkut arvot olivat laskeneet, joten hyvältä näyttää. 🙂

Siltikin, kaiken tämän jälkeenkin, pidän pääni pystyssä, pyrin olemaan sama tytär ja sisko, puoliso ja äiti, ystävä, kuin ennenkin, en valita kivuistani, enkä huolestuta ihmisiä omilla jutuillani ja menen positiivisella asenteella eteenpäin kuin pikajuna.

Tulevalle vuodelle suunnitelmissa on kuntokuurin ja laihdutuksen aloittaminen ja toteuttaminen. Henkiseltä puolelta minulle jääkin yksi, selkeä ja kirkas kysymys: Mihin minä kuulun? Sen olenajatellut selvittää vuoden mittaan. 🙂

Jos katselee mennyttä vuotta niin eihän vuodesta 2021 voi tulla muutakuin hyvä, todella hyvä! Vai mitä? Tehdään siitä sellainen ❤

Ihanaa tulevaa vuotta kaikille! ❤

Kategoria(t): Ei kategoriaa | Avainsanat: | Kommentoi

Sally tuli taloon, osa 7

Heippa kaikki! 🙂

Viime kerrasta on taas aikaa mutta en millään malta pysähtyä niin että ehtis kirjoittamaan mutta nyt oli sellainen hetki.
Kesä on mennyt.. (ja tomaatit hävinneet.. 😦 ..vaikka edelleen aamuisin käyn tarkistamassa kasvihuoneen niin siellä ei ole enää tomaatin tomaattia, ne karkas jonnekkin!! )
Mun kesä meni nopeesti.
Pidin mutsin kanssa kirpparia kesän ajan ja kohta sekin on ohi. Mutsi sanoi että kirppari on auki enää tämän viikon.. höh.. mitäs mä sitten teen? Pitää varmaan etsiä uusia hommia..
Meillä kävi kirpparilla jotain toimittajia ja päästiin mutsin kans lehteenkin. Sen lehden jälkeen meillä kävi hirrrveesti ihmisiä ja koiria! Ne kävi mua katsomassa!
..ja sit ne sano mua shortsilaatikon Sallyksi! 😀
Eka viikko sen jutun jälkeen oli niin väsyttävä että sunnuntaina kun joku tuli kirpparille niin en jaksanut edes päätä nostaa, saati sitten haukkua! Huh huh mitä touhua!!

Lehtijuttu minusta

Joskus kesän puolivaiheilla meillä kävi jotain työmiehiä (korjasivat jälkiään meidän pihasta). Ne toivat sepeliä pihan korjaukseen mikä ei ollutkaan hyvä juttu.. 😦
Kummatkin takatassut aukesivat ja niitä piti hoitaa lääkkeiden, rasvojen ja sukkien kanssa. Yöks.. Nyt oon oppinut että ne sattuu ja kierrän koko paikan!
Mutsin kanssa käytiin joskus samoihin aikoihin mun kamujen ja kummatädin luona Suolahdessa. Sen koronan takia ei olla voitu käydä missään ja nyt päästiin kyläileen. Mutsi ja mun kummatäti vaan istuivat ja puhuivat
mutta me tytöt juostiin kuin kevätlaitumelle päästetyt lehmät ja haukuttiin kaikki niiden pihan ohi menevät tyypit!! Kyllä meillä oli hauskaa!! Toivottavasti se korona ei innostu että päästään uudestaan kyläileen.

Kamujen kanssa kyttäyspaikalla

Tämä syksy on ollut kauheinta aikaa! ..tiedätte että vahdin mutsia tarkkaan. No, arvatkaas mitä kävi kun yks päivä päästin sen isänsä kanssa lähtemään? Mä odotin, ja odotin, ja odotin, ja se ei tullut!
Se ei tullut vaikka tuli iltaruoan aika, se ei tullut nukkumaan, eikä ollut laittamassa aamupalaa.. se oli monta päivää ja yötä poissa!! Mä oli ihan masentunut ja seurasin iskää joka paikkaan enkä syönyt.
No, kenellä vois olla nälkä jos oma mutsi häviää!?! Ei kenelläkään.. Mutsi oli 5 päivää ja yötä poissa ja SE TULI TAKASIN!! Mä haukuin sen kunnolla kun se tuli ja sit menin mököttämään!
Siitäs sai kun jätti taas mut yksin!! No, en mä kauaan pystyny sille mököttämään kun se kuitenkin tuli takasin! Se oli kuulemma ollut taas jossain kuntoutumisjutussa. Luulis että kuntoutumisjuttuihin pitäis ottaa koira mukaan..
Pyh, sanon minä!! ja Huh, kun mä säikähdin.. (arvatkaas oliko muuten ruoka hyvää kun mutsi palasi???)

Iskän kanssa puuhommissa

No, nyt sitä ei taas voi jättää vahtimatta joten olen ollut sen kanssa vapaaehtoistöissä ja nuorten iltaan olen menossa ja en muutenkaan varmasti päästä sitä näkyvistä!!
Mietin tuossa että pitäisikö minun mutsille laittaa semmoinen GPS-paikannin..? Hitsi, se olis hyvä!! Löytäisin sen aina kun se häviäis.. Tätä täytyy miettiä.. hmm..

Vapaaehtoistöissä Valkolan nuorisoseurantalolla Avoimissa ovissa. Olin talonvahti.

Nyt syksy sekä kurakelit on täällä!! ..mutsi ei tykkää, enkä minäkään.. Jos mennään ulos niin tarkastan aina kuistilla eka portaalla että sataako (kannattaako mennä?) vaiko ei sada (silloin voin mennä).
Minusta on inhottavaa jos tassut kastuu ja nostelenkin niitä ripeästi jos on pakko mennä märälle nurmikolle. Onneks vielä on ollut suhteellisen hyvä kelejä.

Tästä tarkastan aina kelin ennen ulos menoa

Nyt alan valmistautumaan päivään ja tähän vahtimiseen (ettei se taas livahda jonnekkin, mutsi siis)!

Ihanaa syksyä kaikille ❤
Lämmöllä, Sally (ja mutsi. Mutsi siis vain kirjoitti.)

Kategoria(t): eläimet, Elämä, Kesäkirppari, Koti, Löpinää, Muut jutut, Perhe, Sally, Vapaaehtoistyö | Avainsanat: , , , | Kommentoi

Sally tuli taloon, osa 6

Ajattelin kirjoittaa jutun (tai siis mutsihan kirjoittaa mun puolesta koska näppäimet tuossa koneessa on liian pienet mun tassuille. Muutenhan toki kirjoittaisin itse! 😉 ) Niin siis ajattelin kirjoittaa jutun koska kuulin että on olemassa sanonta: ”Ei vanha koira uusia temppuja opi!” Ja höpö höpö, sanon minä. Olen mielestäni vanha koira, jo 7.5 v. ja olen oppinut vaikka mitä uutta! 🙂
Meillä oli eilen juhlapäivä. Vuosi sitten tulin tänne, loppuelämän kotiini ja olen nauttinut joka hetkestä! ❤
(nooh, jos ette kerro mutsille niin en tykkää pesuista, en korvien rassaamisesta, enkä mistään muustakaan sellaisesta mutta silti ole kiltisti paikallani ja annan tehdä kaiken. Ja kun kaikki on tehty niiiiin sitten vedän sellaista rallia että oksat pois!!) 😃
Tuosta rallista tulikin sitten mieleeni että entisissä kodeissani, minulla oli aina polttava tunne päästä rallaamaan kylälle ominpäin. Ehkä olen tullut vanhaksi koska se polte on hävinnyt, enkä ole täällä asuessani enää kaivannut rilluttelemaan itsekseni kylille. Mutsi on aina näköyhteyden päässä vaikka mikä olisi..
Tietysti se voi johtua myös siitä että mutsia pitää vahtia kun se on semmonen.. ööö, ootas nyt.. juu, se on liikuntarajoitteinen. Mä oon hienosti oppinut kulkemaan rollaattorin vieressä enkä vedä (joskus vähän vaan) koska se on hankalaa mutsille. Sit kun se on niin kipee ettei sen jalat toimi, niin vahdin kun muut auttaa sitä ja olen sen seurana sängyssä. Mutsi sanoo että oon todellinen terapiakoira. Se on ihan kiva nimi koska tiedän että sellaset auttaa. ❤
Yks juttu kans on ihan uutta. Kun mä muutin tänne niin mutsi istui mun kans ekat kaks viikkoa lattialla syömässä. (Juu, se on vähän päästänsäkin rajoitteinen.. hih.. ja selvennykseksi Mutsi ei syönyt mun ruokia..) 😃😃 Se istuminen sai aikaan sen etten enää ahmi ruokiani. Kun mutsi laittaa ruoan lattialle, niin odotan kun hän antaa luvan aloittaa ja kun lupa on tullut, niin syön rauhassa ja tauotan syömistäni itse, niinkuin silloin kun mutsin istuessa mun vierellä. Eilenkin oli kiva nauttia juhlaruokaa kun siitä on oppinut nauttimaan. ❤ Tiedän kyllä että kaikilta se ei onnistu vaikka tekis mitä mutta mä oon tooooosi kiltti ja multa se onnistuu. 😃

20200724_203029

Mun juhlaruoka-annoksessa oli mun kaikkia herkkuja, NAM!

Mutsi sanoo että oon maailman ihanin ja rakkain mitä on olemassa. Niin sekin on mulle! ❤ ❤
Mä edelleen haukun sen kunnolla kun se tulee kotiin. Vähän niinkuin tyyliin: ”Missäs sitä ollaan oltu, tähän asti kysyn vaan??” (Hih, se oli yhestä laulusta) Tiedän sen kun tykkään kuunnella kun mutsi laulaa karaokea. Mä en laula mutta osaan murista jos joku rapisee ulko-oven takana ja osaan haukkua jos joku tulee. Sekin on kuulemma hyvä juttu!
Voikaa hyvin ja ollaan kuulolla. 🙂
Lämpimin ajatuksin ❤ , Sally (& mutsi)
1-vuosi siitä kun saavuin loppuelämän kotiini
Kategoria(t): eläimet, Elämä, Koti, Muut jutut, Perhe, Sally | Avainsanat: , , , | Kommentoi

Kirjoja ja haaveita

Kirjat. Ne on niitä joiden avulla voin liukua toiseen maailmaan, toiseen olotilaan ja huolettomaan haaveiluun. Kirjat on aina auttaneet jaksamaan tilanteessa kuin tilanteessa, niinkuin nyt tässä koronassakin.
Tänä vuonna 23 kirjaa luettuna. Huomaa että on ollut aikaa.. 😀
Uutena tuttavuutena esim. Virpi Hämeen-Anttila, huh ja wau! Häneltä luin ensin kirjan Perijät, se vei mukanaan! Oli pakko käydä omalla  kirpparilla kaivamassa muutkin sen teokset esiin. Seuraavaksi otin luettavaksi hänen esikoisteoksensa: Suden vuosi (sen kanssa kävi todella harvinainen juttu. Se jäi kesken! Se oli niin puuduttavaa ja sekavaa luettavaa ettei yksinkertaisesti pystynyt lukemaan loppuun) ja sitten luin kirjan Kolmastoista lapsi, joka vei kyllä mennessän totaalisesti!
En malta odottaa että pääsen aloittamaan seuraavaa kirjaa: Sokkopeli (ja sen jälkeen on vielä odottamassa Marionetit).
Ihmissuhteista upeasti ja mielenkiintoisesti kirjoittava Virpi, on yksi kotimaisten kirjailijoiden joukosta jota voi todellakin suositella muille.
Taidan lähteä teekupin kanssa pihalle, ottaa kirjan mukaan ja uppoutua seuraavaan tarinaan. 🙂

20200523_155715

Siinä ne odottaa

Kategoria(t): Elämä, Kirjat, Kirppari, Koti, Löpinää, Muut jutut, Omat | Avainsanat: , , , , , , , , | Kommentoi

30 päivän valokuvahaaste, 30/30

Minulla ei ole olemassa minkäänlaista perhekuvaa. Perhe on minulle kaikki kaikessa ja pyrin olemaan perheeni kanssa mahdollisimman paljon. Näen heidät livenä niin en ole tarvinnut kuvaa koko perheestä.

grayscale photo of baby feet with father and mother hands in heart signs

Photo by Andreas Wohlfahrt on Pexels.com

#30päivää #valokuvahaaste #30/30 #perhe

Kategoria(t): Haaste, Koti, Muut jutut, Perhe, Rakkaus | Avainsanat: , , , | Kommentoi

30 päivän valokuvahaaste, 29/30

Minun elämääni on aina kuuluneet vahvasti kirjat. Rakastan kirjoja.

#30päivää #valokuvahaaste #29/30 #kirja

Kategoria(t): Haaste, Kirjat, Muut jutut | Avainsanat: , , , | Kommentoi

30 päivän valokuvahaaste, 28/30

#30päivää #valokuvahaaste #28/30 #työvälineitä

Kategoria(t): Haaste, Koti | Avainsanat: , , | Kommentoi